Ohjelmisto

Kesäteatterissa Fagerkullan näyttämöllä heinäkuussa

Reino Helismaa – Toivo Kärki – Mika Nikander:
Rovaniemen markkinoilla

Vauhdikas laulunäytelmä suomiviihteen ja rillumarein hengessä, joka vie katsojan mukanaan Lapin kultarynnäkön eksotiikkaan. 
Karikatyyristen hahmojen sirkus kertoo kaverusporukasta, Severistä, Jullesta ja Roopesta, jotka lähtevät pohjoiseen etsimään kultaa. Heidän kintereillään pyörii roistojen porukka, Vuotuan Ville, Rovaniemen Hanski ja Lappeenrannan Keijo, jotka tekevät kaikkensa hyötyäkseen hyväuskoisista hölmöistä, joilla kuitenkin koko ajan tuntuu olevan outoa tuuria. 
Miehiä hämmentävät myös heidän ympärillään räiskähtelevät värikkäät naiset, kullankaivajien emännäksi väkisin itsensä järjestävä suulas Muhoksen Mimmi, katala hollantilainen tyhjäntoimittaja Petronella van der Moer, uhkea povipommi Kemijärven Hulda, kuin myös legendaarisen ravintola Pohjanhovin tähti Lulu Paasipuro.
Pysytteleekö Lapin tarunomainen kulta sankareiltamme piilossa? Huijaako kaveruksia eniten roistot, naiset vai Rovaniemen pankki? Ketkä lapinretkestä lopuksi hyötyivätkään eniten?

Mika Nikanderin uusi näytelmäversio Reino Helismaan suositusta aiheesta valtaa kesällä Fagerkullan näyttämön seuranaan Toivo Kärjen iskelmämusiikki.

Työryhmä kootaan tammi - helmikuun aikana ja harjoitukset alkavat maaliskuun alussa.

Karkkilasalissa syyskaudella 2019:

Eeva- Liisa Manner: Uudenvuoden yö

Tumma komedia

Biokemisti Atoksen luo kokoontuu juhlimaan uutta vuotta seurue, jolle harmiton hauskanpito on vieras käsite: Egen, epäilevä ja väsynyt pappi, villi ja estoton Monika, Pekka ja Liisa, jotka eivät tahdo saada avioeroaan selväksi, sekä Atos itse, elämänsä tieteen varaan rakentanut idealisti. Tarvitaan myös kutsumaton vieras, ja roolin täyttää Kauhanen, sarkastinen ja vuolaspuheinen kirjailija. Illan aikana puhkotaan elämänvalheita, leikitään vaarallisia pelejä tunteilla ja aseilla, sekä paljastetaan se sisäinen piru, joka normaalisti pidetään kohteliaasti piilossa.

Eeva-Liisa Mannerin tummanpuhuvassa komediassa yhdistyvät kirkas runollisuus ja terävä, tarkkanäköinen ihmiskuvaus. 
Sivistyneiden ihmisten rakentamat suojakuoret murtuvat ryminällä, ja lopputulos on vavisuttava, mutta myös raikas ja puhdistava. 
Tätä suomalaista klassikkoa ei ole esitetty pitkään aikaan teattereissa. Näytelmän kantaesitys oli Tampereen Työväen Teatterissa 1965 ja seuraavana vuonna YLE tuotti siitä televisionäytelmän, jonka ensi-ilta oli TV 2:lla uudenvuoden aattona 1966.